OSA 8: Kidutuksen, ihmiskaupan ja väkivallan uhrit

Näin Suomessa koko ikäni asuneena kidutus kuulostaa erittäin harvinaiselta, lähinnä joltakin rikollisten suorittamalta järjestelmälliseltä väkivallalta. Pysäyttävää kuitenkin oli tieto siitä, että puolessa maailman valtioista tapahtuu kidutusta. YK:n määritelmän mukaan kidutus on viranomaisen toteuttamaa, tai sen hyväksymää väkivaltaa. Määritelmä kuulosti itsestäni hieman omituiselle, sillä en itse olisi määritellyt kidutusta samalla tavalla.

Olen aiemmin suorittanut kurssin ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta, ja tällä hetkellä käyn kurssia lähisuhdeväkivallasta. Ihmiskaupan tunnistaminen on varmasti viranomaisillekin haastavaa, ainakin itseni yllätti se, kuinka monipuolista ihmiskauppa voi olla. Kyseisen kurssin myötä tutustuin myös Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Asiakkaaksi pääsee kuka tahansa, kuka epäilee joutuneensa ihmiskaupan uhriksi. On hyvä, että asiakkaaksi pääsemiseen ei vaadita virallista ”päätöstä” siitä, että asiakas on ihmiskaupan uhri. Mielestäni tämä madaltaa avun hakemisen kynnystä, sekä kynnystä työntekijänä suositella kyseistä järjestelmää asiakkaalle.

Maahanmuuttajatyössä harjoitteluita suorittaessa, on ollut järkyttävää ymmärtää se, kuinka suuri osa pakolaisista on kokenut kidutusta, tai joutunut ihmiskaupan uhriksi. Aluksi kärsin lievästä myötätuntouupumuksesta kyseisten aiheiden takia, mutta aika pian tilanteen kanssa pääsee ikään kuin sinuiksi. En halua, että asiakkaan mahdollinen kidutus- tai ihmiskauppatausta määrittelee asiakasta minulle etukäteen. Kyseisistä asioista on toki hyvä puhua, ja niitä tulee käsitellä ammattilaisten avustuksella. Kuitenkin iso osa kohtaamistani pakolaisista on minun kanssani työskennellessä halunnut keskittyä tulevaisuuteensa. Tulevaisuuden näkeminen positiivisena, on yksi ihmisen tärkeimpiä voimavaroja, ja siihen haluankin työssäni kannustaa. Lisäksi myönteiset odotukset tulevaisuudesta edistävät kotoutumista.