OSA 7: Empatia ja myötätuntouupumus

Myötätuntouupumus ja sijaistraumatisoituminen olivat itselleni uusia käsitteitä. Myötätuntostressi on empaattisen ihmisen normaali reaktio raskaisiin asioihin, mutta tilanteen pitkittyessä voi siitä seurata myötätuntouupuminen.

Videon ja käsikirjan perusteella myötätuntostressistä tuli itselleni tavallaan positiivinen ajatus. Myötätuntostressi kertoo siitä, että ihminen on empatiakykyinen, ja on aidosti esimerkiksi pahoillaan asiakkaan tilanteesta. Myötätuntostressi voi mielestäni myös auttaa niin kutsutun ammattiminän luomisessa. Ajattelen niin, että jos en työssäni kokisi ollenkaan myötätuntostressiä, olisi ainakin omalla kohdallani syytä huolestua.

Olen empaattinen ihminen, ja pyrin aina aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään asiakkaan tilannetta. Myötätuntouupumus voisi siis itsellenikin olla todellinen uhka. Näiden tietojen perusteella pystyn tulevaisuudessa ehkä paremmin reflektoida tuntemuksiani, ja tunnistaa ne hetket, jolloin myötätuntostressi uhkaa kääntyä uupumukseksi.

En ole itse koskaan aiemmin päässyt osallistumaan työnohjaukseen, ja odotankin tulevaisuudessa niitä tilanteita paljon. Olen työskennellyt aiemmin toisella alalla yrittäjänä, ja työnohjaus -käsite tuli itselleni ensimmäistä kertaa eteen vasta ensimmäisessä sosionomiopintojen harjoittelussa. Valitettavasti en kuitenkaan harjoitteluissani ole päässyt osallistumaan työnohjauksiin. Oma kokemukseni mukaan monet työntekijöistä ovat pitäneet työnohjausta ”turhana tai pakollisena”, johon ikään kuin ei osallistuttu mielellään. Mielestäni työnohjaus on huikea mahdollisuus käydä läpi haastavia tilanteita, sekä kehittyä yhdessä työntekijöinä.